Kongressin keskeiseksi teemaksi on nostettu läsnäolon rinnalle perheiden ja yhteisöjen resilienssi: kriisinkestävyys ja muutosjoustavuus, pärjäävyys. Läheisten ihmisten, yhteisöjen ja yhteiskunnan tuki vahvistaa selviytymismahdollisuuksia. Arjessa se syntyy yksilön ja ympäristön vuorovaikutuksessa. Monenlaisia taitoja tarvitaan, jotta toimintakyky säilyy kriisien keskellä, on sopeuduttava ja mentävä eteenpäin tulevaisuuteen luottaen. Perheet ovat toimineet voimavarana koronapandemian haasteissa. Perhe- ja pariterapeutit ovat omalta osaltaan auttaneet perheitä selviytymään ja tulevat tekemään niin jatkossakin.
Hyvinvointialueita rakennetaan kuumeisesti, ja niinpä kongressissakin keskustellaan siitä, miten lapsiperheiden palvelut järjestettäisiin lapsi- ja perhenäkökulma edellä. Miten sosiaali- ja terveyspalveluissa hyödynnetään lähi- ja viranomaisverkoston voimavaroja ja vahvistetaan yhteisöllisyyttä? Perhekeskeisen työn tekemistä tarkastellaan monista kiinnostavista näkökulmista. Tässä kongressissa on läsnä sekä sosiaalinen että terveys, molemmat yhteisessä vuoropuhelussa perheiden parhaaksi toimien.
